perjantai 25. lokakuuta 2013

Tehtävä: Mozart, pianosonaatti a-molli KV 310

Panen vaihteeksi tänne blogiin myös analyysikurssin kotitehtävän. Aiheena on otsikossa mainittu Mozartin sonaatti. Koska tämä on ensimmäinen sonaattimuotoinen esimerkkimme, on paikallaan antaa vähän evästystä. Kysymykset ovat tervetulleita blogikommentteina.

Aluksi pari sanaa siitä, miten Schenker-analyysi yleensä sonaattimuotoa mallintaa. Schenkerin mukaan sonaattimuodon taustalla on keskeytetty rakenne, siis sama, jota lyhyemmällä aikavälillä olemme tarkastelleet periodien yhteydessä. Jos osa on duurissa, keskeytysdominantti saavutetaan yleensä sivuteeman yhteydessä ja sitä prolongoidaan kehittelyjakson loppuun. Kertausjakso alkaa uudelleen alusta, kuten periodin toinen puolisko, sekä vie harmonisen ja melodisen liikkeen loppuun. Jos kyse on mollista (kuten tässä Mozart-esimerkissä), sivuteeman hallitseva harmonia on useimmiten III ja keskeytysdominantti tulee vasta kehittelyjakson lopussa.

Myöhemmät schenkeriläiset ovat täsmentäneet Schenkerin näkemystä esim. siinä suhteessa, että vaikka melodisena painopisteenä olisi aluksi selvästi ^5, ylä-ääni ei läheskään aina etene I–V-kulun yllä uskottavasti ^5^4^3^2, kuten Schenkerin keskeytys-rakenne vaatisi. Tällöin on tapana ajatella, että ^5 pysyy syvimmällä tasolla paikallaan ja sen alla on ^3–^2 väliääniliike. Tämä mahdollisuus tiedoksi vain noin yleensä ottaen, tätä Mozart-esimerkkiä se ei koske.

Voisimme tällä kertaa lähteä liikkeelle (kotitehtävissä ja tunneilla) laaja-alaisen rakenteen hahmottamisesta. Tarkoitan sitä I–V-liikettä, joka ulottuu avaustoonikalta kehittelyjakson loppuun. On selvää, että väliin tulee III, joka hallitsee sivuteemaa ja kehitttelyjakson alkua, mutta meitä kiinnostavat tavat, jolla esittelyssä edetään I:ltä III:lle ja kehittelyssä III:lta V:lle. Voitaisiin oikeastaan aloittaa kehittelyjaksosta, jonka muotoilu on varsin selkeä ja jonka rakenne tämän johdosta avautunee verraten helposti. Siis:

TEHTÄVÄ 1. Tutki kehittelyjaksoa. Osita se hahmotuksellisiin vaiheisiin ja määritä harmoninen hierarkia rajakohtaperiaatteen sekä mahdolliseti penultima-periaatteen nojalla (kuuntelemista tietenkään unohtamatta). Piirrä III:lta V:lle johtava bassograafi tällä perusteella. Kuulostele vahvoja ylä-äänisäveliä ja niiden yhteyksiä, ja luonnostele bassorakenteen tukema ylä-äänilinja. Lisää yksityiskohtia sen verran kuin olennaiselta tuntuu. VIHJE: Mozartilla (toisin kuin Bachilla) ylinousevat sekstisoinnut toimivat usein signaaleina saapumisesta rakenteellisesti tärkeisiin pisteisiin.

TEHTÄVÄ 2. Tee pääteemasta pintatason graafi.

TEHTÄVÄ 3. Tutki matkaa pääteemasta sivuteemaan (transitiota). Mitkä harmoniat ovat tärkeimpiä I:n ja III:n välillä ja millä perusteella? Miten muut soinnut prolongoivat niitä. Graafaa ylä-ääntä eri rakennetasoille. Mitä laaja-alaisessa rakenteessa pitäisi tapahtua alussa korostetulle asteelle ^5 asteittaisen äänenkuljetuksen normin perusteella, ja miten tämä vastaa todellisia tapahtumia? Kun tätä on pohdittu, voidaan palata koko pätkän (esittely + kehittely) ylä-äänilinjaan.

TEHTÄVÄ 4. Graafaa sivuteema-aluettakin. Oikea käsi vaeltelee aika vapaasti eri rekistereissä. Säestysäänetkin voivat jossain antaa vihjeitä rakenteellisesta yläänestä.

Tehkää sinne asti, kun kohtuullisessa ajassa ehditte. Missä tahdissa ehdimme näitä tehtäviä käsitellä tunnilla, selviää ensi viikolla (30.10. ja 1.11.).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti