Yleisiä ajatuksia kurssista ja blogista

Tarkoitukseni on pitää musiikkianalyysin teoria ja praktikum 3 -kurssi kertaluontoisesti Cecilia Oinaan äitiysloman takia. Tämä tarkoittaa, että opetan suunnilleen samoille oppilaille peräkkäin kurssit 3 ja 4. Kun viime keväänä oli silloisen osastonjohtajan kanssa puhetta tällaisesta järjestelystä, puhuttiin vähän siitäkin, onko opiskelijoille haitaksi katsella liikaa samaa naamaa opettajana. Onkin kieltämättä järkevä ajatus, että opettajien vaihtuvuus tuo analyysikursseille sellaista näkökulmien moninaisuutta, joka on hyväksi kandidaattivaiheen opinnoille. Mutta kerran varmaan voi menetellä näinkin; naaman samuutta kompensoi toivottavasti se, että luonteeltaan nämä kaksi kurssia näyttäytyvät sekä opettajan että luultavasti oppilaankin näkökulmasta varsin erilaisina.

Ensimmäinen ero on siinä, että 4-kurssia olen opettanut useiden vuosien ajan ja sen sisältö on muovautunut kutakuinkin vakioksi, kun taas 3-kurssia pidän nyt ensimmäistä ja viimeistä (?) kertaa ja sen sisältö tulee käsittämään paljon kokeilua ja improvisointia. Ennen kurssin alkua en esimerkiksi ole muodostanut selvää kokonaiskäsitystä käsiteltävästä ohjelmistosta. Tähän liittyy myös se, että tarkoitukseni on antaa oppilaiden toivomusten vaikuttaa (ainakin jonkin verran) ohjelmiston valintaan. Toinen ero on se, että 3-kurssi keskittyy tietyn analyysimetodin, nimittäin Schenker-analyysin, ympärille, kun taas 4-kurssilla johtavana periaatteena on metodinen moninaisuus. Siten 3-kurssilla ote on kokeilevampi mutta järjestyy tietyn selkeän teeman ympärille, kun taas 4-kurssilla sisältö on ennalta määrätty mutta aiheiltaan hajanaisempi.

Vaikka viimeaikaiset julkaisuni ovat painottuneet Schenker-analyysiin, en ole aiemmin pitänyt varsinaista Schenker-kurssia. Lähimmäksi on tullut joitakin vuosia sitten pitämäni Bachin inventioita käsittelevä kurssi, jossa näkökulma oli nimenomaan Schenker-analyyttinen. Tämä kurssi ei ollut pakollinen, eikä suurin osa opiskelijoista tehnyt harjoitustehtäviä. Tavallaan minua nyt huvittaisi pitää tuon kurssin uusinta, mutta niin että harjoitustehtävät ovat pakollisia, mikä tietysti tehostaisi pureutumista asiaan. Tätä puoltaisi se, että materiaali on minulla valmiina ja että tämän ohjelmiston kanssa olen itse erittäin intensiivisesti ja intohimoisestikin pohtinut monenlaisia Schenker-analyysin keskeisiä kysymyksiä. Myös Schenker-analyyttiset julkaisuni keskittyvät paljolti Bachiin (joskin joukossa on myös Sibeliusta ja hiukan Brahmsia), ja oman tutkimuksen hyödyntäminen opetuksessa lienee aina mielekästä ja yliopiston hengenkin mukaista.

Jos keskittyisimme Bachin inventioihin, huonona puolena voisi kuitenkin pitää sitä, että tämä ohjelmisto on muutenkin vahvasti esillä opetusohjelmassa, lähinnä satsiopissa. Muistaakseni jossain opiskelijoiden antamassa osaston opetusta koskevassa palautteessa todettiin, että opetuksessa keskitytään liikaa piano- tai klaveerimusiikkiin (ja oliko myös Bach mainittu turhan vahvasti painottuneena säveltäjänä?). Ohjelmiston monipuolisuus onkin tärkeä silmällä pidettävä seikka opetusta suunniteltaessa, mutta toisaalta muutkin näkökohdat on hyvä huomata. Sikäli kun harrastetaan nuottien lähilukua, asian tekee käytännössä helpommaksi, jos partituuri ei ole liian monimutkainen, mikä tietysti helposti johtaa klaveerimusiikin suosimiseen. Se, että eri kursseilla käsitellään samoja kappaleita, ei ole pelkästään huono, näkökulmia kaventava seikka. Sen voi ajatella myös tukevan opiskelua sekä erityisen tehokkaasti havainnollistavan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja samaan kohteeseen. Mielenkiintoista kyllä, pitämäni Bachin inventiot ‑kurssi oli läsnäolijoiden määrässä mitattuna varsin suosittu, joten ohjelmiston tuttuus ei tuntunut silloin vähentävän kiinnostusta.

Yleisesti tuntuu mahdottomalta pyrkiä opetusohjelmassamme täyteen kattavuuteen siinä mielessä, että kaikki länsimaisen taidemusiikin (tai kukaties muunkinlaisen musiikin) "merkittävät" tyylikaudet ja -suuntaukset tulisivat jollain kurssilla käsiteltyä. Analyysikurssien tarkoituksena ei ole niinkään sanoa jotain kaikesta mahdollisesta musiikista kuin antaa esimerkkitapausten avulla sellaisia mahdollisimman tehokkaita aseita, joita voi soveltaa musiikin analyyttiseen kohtaamiseen myös kurssin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan olen ajatellut, että ohjelmiston valinta tällä kurssilla tulee olemaan tietynlainen kompromissi. Jos pyrkisin suunnittelemaan ihanteellisen analyysi 3 ‑kurssin (sikäli kun sellaisesta voi puhua), ottaisin ehkä mukaan vähemmän Bachin klaveerimusiikkia. Koska pidän kurssin vain kertaluonteisesti, ei ole mielekästä ryhtyä aivan näin perusteelliseen suunnittelutyöhön. Aion käyttää hyväkseni valmiina olevaa Bach-materiaalia, semminkin kun se joka tapauksessa soveltuu erinomaisesti tiettyjen perusilmiöiden havainnollistamiseen. Lähdemme siis liikkeelle Bachista; minne sitten etenemme, on asia, jonka suhteen kuuntelen mielelläni opiskelijoiden toivomuksia.

Etukäteen ajatellen tunnen paljolti olevani itsekin opiskelija – ennen muuta sen suhteen, miten näitä Schenker-analyyttisiä asioita kannattaa lähestyä tällaisessa opetustilanteessa. Vaikka en enää vastaavaa kurssia pitäisikään, koen kysymyksen varsin mielenkiintoiseksi. Kun itse olen viettänyt ajatuksineni varsin paljon aikaa schenkeristisessä maailmassa, uskon, että on terveellistä joutua tarkastelemaan asiaa näkökulmasta, jolle vastaava tottumus ei ole itsestäänselvää.

Kurssin onnistumisen kannalta keskeistä on varmasti opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutus. Oppitunneilla harjoitettavan suullisen vuorovaikutuksen ja harjoitustehtävistä annettavan palautteen lisäksi vuorovaikutuksen välineenä voi toivottavasti toimia myös tämä blogi. Siinä missä 4-kurssia varten pitämäni blogi (1900-luvun musiikin analyysiä) sisältää lähinnä valmiita analyysejä, tällä blogilla voisi kernaasti olla keskustelevampi luonne. Toivotan siis opiskelijat kommentoimaan ja keskustelemaan tänne aktiivisesti. Ensimmäiset kommentit voisivat koskea vaikka edellä esille otettua kysymystä käsiteltävästä ohjelmistosta. Se, muodostuuko tähän blogiin jotain kurssin ulkopuolisiakin kiinnostavaa keskustelua, on asia, josta saamme syksyn mittaan paremman kuvan.